Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen asuinkiinteistöjen hinnat ovat nousseet vakaasti. Hintojen nousu on kuitenkin jakautunut epätasaisesti kasvukeskuksien ja muun Suomen välillä.
Vuosien 2010–2020 välillä koko Suomen asuinkiinteistöjen hinnat kallistuivat keskimäärin 9,2 prosenttia, kun samanaikaisesti Helsingin, Tampereen ja Turun asuinkiinteistöjen hinnat kallistuivat keskimäärin 25,9 prosenttia1).
Koko Suomelle tämä tarkoittaa 0,9 prosentin keskimääräistä vuosikasvua verrattuna Helsingin, Tampereen ja Turun alueiden 2,3 prosentin keskimääräiseen vuosikasvuun2).
Koko Suomen sekä myös Helsingin, Tampereen ja Turun alueiden vuokratasot ovat kasvaneet merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Vuosina 2015–2020 koko Suomen asuntojen kuukausivuokrat nousivat keskimäärin 1,92 euroa/m2, mikä vastaa noin 15,9 prosentin kasvua3).
Samanaikaisesti Helsingin, Tampereen ja Turun asuntojen kuukausivuokrat nousivat keskimäärin 2,38 euroa/m2, mikä vastaa noin 18,1 prosentin kasvua4).
Vuonna 2016 Suomen väestöstä 59 prosenttia kuului joko matalatuloisiin tai alempiin keskituloisiin, mikä tarkoittaa, että heidän kuukausikohtaiset käytettävissä olevat tulot olivat 0–2 236 euroa5).
Yksityisen vuokramarkkinan vuokralaisista 48 prosenttia käytti yli 40 prosenttia tuloistaan asumiseen vuonna 20186). Halvempien asumiskustannusten saavuttaminen on näin ollen monelle suomalaiselle ihanteellinen tavoite.
1Lähde: Tilastokeskus (Vanhojen osakeasuntojen hintaindeksit, vuosittain, 1988-2020).
2Lähde: Tilastokeskus (Vanhojen osakeasuntojen hintaindeksit, vuosittain, 1988-2020).
3Lähde: Tilastokeskus (Vuokraindeksi ja keskineliövuokrat, vuositiedot, 2015-2020).
4Lähde: Tilastokeskus (Vuokraindeksi ja keskineliövuokrat, vuositiedot, 2015-2020).
5Lähde: Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA, Me olemme keskiluokka, toukokuu 2018.
6Lähde: Ympäristöministeriö, Asuntopolitiikkaa Euroopassa – Mitä voimme oppia?, joulukuu 2020.
Väestönkasvu painottuu suurimpiin kaupunkeihin
Vuokralla asuminen yleistyy
Pienten kotitalouksien määrä kasvaa
Suomen asuntokannan vanheneminen
Toivo pyrkii hankkeissaan vastaamaan markkinatrendeihin keskittymällä strategiassaan uusiin, pieniin ja tehokkaisiin kohtuuhintaisiin asuntoihin Helsingin, Turun ja Tampereen seuduilla.
Toivon kilpailuympäristö voidaan Toivon johdon arvion mukaan jakaa kahteen pääryhmään:
liiketiloihin keskittyviin toimijoihin, jotka operoivat kehitä-ja-omista -liiketoimintamallilla
asuinkiinteistöihin keskittyviin toimijoihin, jotka puolestaan keskittyvät omistamisen liiketoimintamalliin
Vallitseva markkinatilanne on jättänyt houkuttelevan markkinaraon Toivon kaltaiselle toimijalle, joka keskittyy asuinkiinteistöjen kehittämiseen sekä pitkäaikaiseen omistamiseen.
Toivon johdon mukaan Toivo on mullistanut asuinkiinteistöomistuksen toimintamallin, ja sitä kautta luonut itselleen merkittävää kilpailuetua muihin toimijoihin nähden. Merkittävimpinä eroina muihin toimijoihin ovat Toivon asuntojen matala keski-ikä, asuinkiinteistöjen sijoittuminen pääasiassa pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun alueille, asuntojen keskimäärin pieni koko sekä asuntojen matalat kuukausikohtaiset keskivuokrat. Toivo näkee asuntosalkkunsa keski-iän pysyvän kilpailijoitaan nuorempana myös lähitulevaisuudessa, yhtiön toteuttaessa strategiaansa rakennuttaa hankekehityssalkkunsa mukaisia uusia asuntoja, ja yhtiön tämänhetkisen asuntosalkun ollessa kilpailijoitaan merkittävästi pienempi asuntojen määrällä mitattuna.